Helloo!
Toissatoissaviikonloppuna oli siis meijän generationin vapaaehtonen leiri. Meitä oli yhteensä ehkä 40 oppilasta ja 7 opettajaa messissä. Leiri oli sika kiva ja sain tutustuttuu sikan mun koululaisiin lisää!
Lähdön piti olla perjantaina kello 8, mutta tuttuun tapaan aikataulut veny noin tunnilla.
Lähdön piti olla perjantaina kello 8, mutta tuttuun tapaan aikataulut veny noin tunnilla.
Paikka, minne mentiin, oli semi alkeellinen leirintäalue nimeltään Aguas Blancas, jonne ajo Mvideosta 1,5 tuntia. Perjantaina ku tultiin, purettiin kamat ja leikittiin jonku aikaa (täällä meijänki ikäset on leikeis mukana ihan kunnolla, ja esim jos meil oli vaik vapaa-ajal tylsää nii ain joku ehotti jotai pelii :D). Sit alko meijän telttaporukan (mä, Agustina, Achi ja Carme) teltanmetsästys, koska meille ei alunperin oltu otettu sellasta mukaan(?!). Sitte syötiin ja oli vapaa-aikaa, jollon kiertelin sikan eri kaveriporukoita moikkaamas kaikkii ja vaihtamas kuulumiset. Viiden aikoihin lähettiin kävelemään jäätävän pitusta polkua sellasen mäen päälle, jossa oli pieni pyhäkkö ja rukouspaikka (käyn katolilaista kouluu) jonne jäätiin hetkeks hiljentyy ja miettii omaa elämää ja Jumalaa yms. Oltiin iha hikisii lopult ku oltiin kiivetty joku tunti, nii maattiin siel ylhääl vähä liian pitkään ja takasintulomatkalla eksyttiin pimeeseen eikä meinattu löytää enää takasin (opet mukaan lukien). Joten takasintulo kesti taas puolet pidempään :D. On muuten vähä jännä et vaik meijän koulu on tarkotettu uskovaisille, ja esim. jokaises luokas ikoni tai risti, mun kyselyistä päätellen ehkä joku viidesosa uskoo Jumalaan, saati kuuluu kirkkoon!
Illalla meillä oli taas ryhmähengen nostatusta kokon, hyvän ruuan ja iltaohjelman merkeissä. Se oli iha yllättävän hauskaa ja tuntu ku ois ollu taas ala-asteen leirikoulussa tai jotain!
Yö meni... Sanotaanko kivuliaasti, sillä olimme asettaneet teltan isojen puiden juurille (ei ollu mun idea!). Aamiaisen jälkeen oli vuorossa ohjelmaa: melomista, vuoristopyöräilyä ja sellast vaijerikiipeilyä (jota en saanu tehä, koska mul ei ollu jotain vaarallisten harrastusten lupalappua...). Jaettiin ihmiset kolmeen ryhmään, ja meijän ryhmä alotti just täl vaijerihommelilla, mut onneks mun kaveri piti mulle seuraa siel maan tasalla ku se ei uskaltanu mennä hahah. Seuraavaks oli vuoros "melomista", mikä oli oikeestaan mutakuopas rämpimistä. Kaikki kolme ryhmää oli jaettu viel kahtia, ja pidettiin kisa et ketkä pääsis eka toiselle mutavallille tanssimaan jonkun tanssin (meil oli macarena), sitte vastarannalle ottamaan ryhmäkuva ja takasin. Meitä ennen olevan puoliskol kesti tässä melkeen puol tuntia (vertaa: keskiarvo n. 10 minuuttia), joten kylmähän siinä odotellessa ehti tulla seistessä about 10 asteessa, tuulessa joka lähenteli 13 m/s pelkkä fleece ja (Tinan valkoset) sortsit (...jotka ei sit ollu enää valkoset) päällä. Siinä odotellessa eihän meijän pojat tietenkään tylsyydessään muuta keksiny ku alottaa mutasodan! Mulla ei valitettavasti oo kuvia ku en uskaltanu ottaa sitä tähä aktiviteettiin mukaan, mut kuvitelkaa se näky, ku myöhemmin sitä mutaa sai puhdistaa korvien sisältä.. Noo, meijän mahtava equipo sijottu lopulta 3/6.
Vikana aktiviteettina oli bicicletas de montaña (vaikka eihän Uruguayssa isoja vuoria olekaan). Eka mua ei meinattu päästää pyörän selkään, koska se olis muka ollu "liian vaarallista (??)", mut lopulta sain ne suostuteltua ja luvan pyöräillä ne huikeat 8km. Meil oli tehtävänä samal löytää maamerkkejä ja pysähtyä niille kohille ottamaan joku hauska kuva meijän ryhmän kans. Harmittaa ku oisin iha mielellään nähny ne kuvat vielä jälkeenpäi, ku maataan nurmikolla kaikki iha mutasina ja kuolleina :D.
Suihkun jälkeen illalla yhteisohjelma oli aika raskas. Opettajat puhu lähinnä kuluneesta vuodesta ja miten kaikki on muuttunu sinä aikana näillä ku luokat jaettiin uusiks, ja miten tulee muuttuu vielä enemmän ens vuonna ku luokat taas hajotetaan. Puhuttiin jotain itsensä kehittämisestä ja ystävyydestä sellasella tavalla, mikä oli musta vähän liiotellun dramaattinen lopetus illalle. Ne anto sellasen käsityksen et ihan ku asioiden muuttuminen ja tulevaisuus ois maailman hirvein asia :D. Se tunnelma oli tarttuvaa, ja sit jälkeenpäin ku jakauduttiin viel eri ryhmiin grillaa nii kaikki oli aluks tosi surullisia ja nostalgisia. No mut onneks se unohtu nopeesti, ja pidettiin sika hauskaa viel loppuilta! Opetin meijä grilliporukalle jotai pelei, niinku "piirimurhaajan" :D. Sunnuntaina pakattiin vaan kamat aamulla ja lähettiin koululle nopeesti, koska oli luvattu kaatosadetta. Siellä meille keksittiin kaikkee ohjelmaa vielä muutamaks tunniks ennen asadoa, jonka jälkeen lähettiin omiin koteihimme.
Ennen lähtöä mulla oli pieniä ongelmia pakkaamisen ym järkkäilemisen kans, sillä vaikka olin kysyny kaikilta mun kavereilta ja opettajilta jotain infoa leiriin liittyen, sain vaan ympäripyöreitä "emmätiiä ei kukaan oo sanonu mitää"-vastauksia. Kun sit saavuin koululle (piti erikseen kysyä kaverilta et millon me ees lähetään), ne ihmetteli et miten mul ei mm. oo omia ruokailuvälineitä ja kahta allekirjotettua lupalappua lisää, ja kerto ettei meille ei oo telttaa :D
Yo, So y Josefina
So, Mar, Belu ja Josefina
Toi jäätävä kelta-valkonen muovipussi sisältää mun makuupussin. Mamá hukkas just kriittisel hetkel sen pussin johon se kuuluis laittaa :D
Kävelymatkalt sille vuorelle/mäelle superfreshin. Must on tullu uruguaylainen, ku hankin nyt sit GAPin hupparin xD Tääl oikeesti kaikki käyttää GAP.ia iha päivittäin. Kuvassa Caro.
Rakastava isä ja tytär (Andres ja Josefina)
Tän kuvan tarina on se, et yritettii löytää tienviittoi mut kännyköiden salamat ei riittäny :D
Odotettii ku mun literaturan ope Nerida puhu mun mamán kans siit et mitä aktiviteettei saan tehä. Kuvas kans filsan ope Santiago, Juani ja Cami.
Caro, Cami, 2 Agustinaa ja Paula valmistautumas rapellii.
Maripan kans kannustettii sielt maast käsin.
Juani ja Maripa: "This is how planchas do a pose!!" Planchat on siis sellasii räkiksii joit kaikki välttelee ja nauraa päin. Ja tää pose on nimenomaa argentiinalaisen bändin Wachiturros:in tavaramerkki :)
Tää on oikeestaan lavastettu tilanne ku en ehtiny ottaa kuvaa ku Maripa kaatu ku se veti nii sydämellä tota köyttä :(
Olin laiska eikä mul oo enää yhtää kuvaa loppuleirist :D Sorry guys
Viikonloppu oli tooosi kiva, mut oli kuitenki ihana päästä mm. kunnon suihkuun, vessaan (leirintäalueella ei esim. ollu vessapaperia, joten meijän piti käyttää ruokailuun tarkotettuja servettejä) ja omaan sänkyyn. Olin kotiin tullessa niin väsyny, etten jaksanu ees hymyillä kunnolla mun hostperheelle, mikä oli kauheeta ku ne otti mut nii innolla vastaan :D. Sain tutustuttuu melkein kaikkiin paremmin meijän koulus ja huomasin ketkä oli oikeesti hyvii tyyppejä ja tutustumisen arvosia (vaikka kaikkihan on ja blaablaa, tiiätte mitä tarkotan).
Oon tosi tyytyväinen et lähin tolle reissulle mukaan :) , vaikka se oli fyysisen puolen lisäks henkisesti raskas. On välillä oikeesti tosi raskasta olla pirtee, hymyilevä ja keksiä puheenaiheita tyhjästä, kun ei huvita ja/tai kun on väsyny. Suomessa jos on huono päivä, siitä voi valittaa omille luottokavereille, olla ärtyny ja ne ymmärtää ja hyväksyy sen, mut tääl kukaan ei tunne sua kunnolla. Jos on muutaman päivän yhtään epäsosiaalinen tai -kohtelias edes vahingossa, sit sana voi alkaa kiertää ja voi saada helposti huonon maineen. Sitten on vaikee saada niitä kavereita, koska eihän niillä paikallisilla oo mitään tarvetta saada tuntea yhtä randomii lisää, vaan mulla! :D Juoruista tuli mieleen, oon saanu tietää jonku verran iha sika random juttuja mitä must on kiertäny (tosi hauskoja kyl :D), voin vaik liittää niit johonki postauksee ku nyt en jaksa enää selittää niit!
Ja sori viel tästä epäaktiivisuudest, en vaan jotenki saa aikaseks päivitettyy tätä, ja viel ku kirjotan päiväkirjaa nii tuntuu et toistan vaa kaikki asiat tääl. Viime viikkoina on vaan ollu normaalia arkea, viime viikolla lämpötilat lähenteli muutamana päivänä 30 astetta, kesä on siis tulossa! Viikko sitte oli Dia de Patrimonio, eli yks viikonloppu ku pysty vierailee kaikki tärkeet museot ja rakennukset ilmaseks, josta voin tehä erikseen viel postauksen! Samoihin aikoihin sain kuulla suru-uutisia suomesta, mikä on nyt laskenu yleistä mielialaa jonku verran.
Viime viikonloppuna oli mun koululaisen synttärit perjantaina, mitkä pidettiin vähän kaupungin ulkopuolella, ja jonne mentiin dösäkuljetuksella edes-takas porukalla. Synttäreihin luonnollisesti kuulu paljon tanssimista ja thank god mua ei heitetty siihe uima-altaaseen. Lauantaina menin luokkalaiselle tekee bilsan esitelmää, koska siis muthan nykyään arvostellaan ku normaali oppilas? :D Illalla Sanya tuli meille yöks ja meijän piti pitää leffailta mut lopulta oltiin nii väsyneitä ettei saatu ees alotettuu. Sunnuntaina opiskelin vähä espanjaa! Ja päätin yrittää lukee Don Quijotea (joka on siis kirjotettu castellanoks, tosi vanhalla kielellä) koska literaturan ope ei jaksa enää katella mun toimettomuutta siel tunneilla :D Tälle viikolle ei oo hirveest suunnitelmii, mennään ehk viikonloppuna kavereiden kans ulos jonnekki klubille, en tiiä vielä ;)
Dösäs menos Agus:in synttäreille
Hengailtiin yks tylsä lauantai vaan ulkona parin kaverin kans
Mun salil mainostetaan suuntoa!
Tänään koulus, kuvas Luli
Uruguayn parlamenttitalo viime tiistaina
Leivottiin korvapuustei. Tai ainaki yritettiin. Vaivattiin tota taikinaa tunti eikä niist silti tullu syömäkelposii (tai ehkä just sen takia)
Mentiin yks nätti sunnuntaipäivä ramblalle kävelee mun sedän, tädin ja pikku-Julian kans. Siel oli tollasii jännii putkii joit pysty soittaa ja niist kuulu jokasest erilainen ääni.
Tuli nyt vähän pidempi postaus, mut yritän täst lähtien kirjottaa useemmi :D Nyt pitää lähtee espanjantunnille!
Besos, Nelli
Illalla meillä oli taas ryhmähengen nostatusta kokon, hyvän ruuan ja iltaohjelman merkeissä. Se oli iha yllättävän hauskaa ja tuntu ku ois ollu taas ala-asteen leirikoulussa tai jotain!
Yö meni... Sanotaanko kivuliaasti, sillä olimme asettaneet teltan isojen puiden juurille (ei ollu mun idea!). Aamiaisen jälkeen oli vuorossa ohjelmaa: melomista, vuoristopyöräilyä ja sellast vaijerikiipeilyä (jota en saanu tehä, koska mul ei ollu jotain vaarallisten harrastusten lupalappua...). Jaettiin ihmiset kolmeen ryhmään, ja meijän ryhmä alotti just täl vaijerihommelilla, mut onneks mun kaveri piti mulle seuraa siel maan tasalla ku se ei uskaltanu mennä hahah. Seuraavaks oli vuoros "melomista", mikä oli oikeestaan mutakuopas rämpimistä. Kaikki kolme ryhmää oli jaettu viel kahtia, ja pidettiin kisa et ketkä pääsis eka toiselle mutavallille tanssimaan jonkun tanssin (meil oli macarena), sitte vastarannalle ottamaan ryhmäkuva ja takasin. Meitä ennen olevan puoliskol kesti tässä melkeen puol tuntia (vertaa: keskiarvo n. 10 minuuttia), joten kylmähän siinä odotellessa ehti tulla seistessä about 10 asteessa, tuulessa joka lähenteli 13 m/s pelkkä fleece ja (Tinan valkoset) sortsit (...jotka ei sit ollu enää valkoset) päällä. Siinä odotellessa eihän meijän pojat tietenkään tylsyydessään muuta keksiny ku alottaa mutasodan! Mulla ei valitettavasti oo kuvia ku en uskaltanu ottaa sitä tähä aktiviteettiin mukaan, mut kuvitelkaa se näky, ku myöhemmin sitä mutaa sai puhdistaa korvien sisältä.. Noo, meijän mahtava equipo sijottu lopulta 3/6.
Vikana aktiviteettina oli bicicletas de montaña (vaikka eihän Uruguayssa isoja vuoria olekaan). Eka mua ei meinattu päästää pyörän selkään, koska se olis muka ollu "liian vaarallista (??)", mut lopulta sain ne suostuteltua ja luvan pyöräillä ne huikeat 8km. Meil oli tehtävänä samal löytää maamerkkejä ja pysähtyä niille kohille ottamaan joku hauska kuva meijän ryhmän kans. Harmittaa ku oisin iha mielellään nähny ne kuvat vielä jälkeenpäi, ku maataan nurmikolla kaikki iha mutasina ja kuolleina :D.
Suihkun jälkeen illalla yhteisohjelma oli aika raskas. Opettajat puhu lähinnä kuluneesta vuodesta ja miten kaikki on muuttunu sinä aikana näillä ku luokat jaettiin uusiks, ja miten tulee muuttuu vielä enemmän ens vuonna ku luokat taas hajotetaan. Puhuttiin jotain itsensä kehittämisestä ja ystävyydestä sellasella tavalla, mikä oli musta vähän liiotellun dramaattinen lopetus illalle. Ne anto sellasen käsityksen et ihan ku asioiden muuttuminen ja tulevaisuus ois maailman hirvein asia :D. Se tunnelma oli tarttuvaa, ja sit jälkeenpäin ku jakauduttiin viel eri ryhmiin grillaa nii kaikki oli aluks tosi surullisia ja nostalgisia. No mut onneks se unohtu nopeesti, ja pidettiin sika hauskaa viel loppuilta! Opetin meijä grilliporukalle jotai pelei, niinku "piirimurhaajan" :D. Sunnuntaina pakattiin vaan kamat aamulla ja lähettiin koululle nopeesti, koska oli luvattu kaatosadetta. Siellä meille keksittiin kaikkee ohjelmaa vielä muutamaks tunniks ennen asadoa, jonka jälkeen lähettiin omiin koteihimme.
Ennen lähtöä mulla oli pieniä ongelmia pakkaamisen ym järkkäilemisen kans, sillä vaikka olin kysyny kaikilta mun kavereilta ja opettajilta jotain infoa leiriin liittyen, sain vaan ympäripyöreitä "emmätiiä ei kukaan oo sanonu mitää"-vastauksia. Kun sit saavuin koululle (piti erikseen kysyä kaverilta et millon me ees lähetään), ne ihmetteli et miten mul ei mm. oo omia ruokailuvälineitä ja kahta allekirjotettua lupalappua lisää, ja kerto ettei meille ei oo telttaa :D
Olin laiska eikä mul oo enää yhtää kuvaa loppuleirist :D Sorry guys
Viikonloppu oli tooosi kiva, mut oli kuitenki ihana päästä mm. kunnon suihkuun, vessaan (leirintäalueella ei esim. ollu vessapaperia, joten meijän piti käyttää ruokailuun tarkotettuja servettejä) ja omaan sänkyyn. Olin kotiin tullessa niin väsyny, etten jaksanu ees hymyillä kunnolla mun hostperheelle, mikä oli kauheeta ku ne otti mut nii innolla vastaan :D. Sain tutustuttuu melkein kaikkiin paremmin meijän koulus ja huomasin ketkä oli oikeesti hyvii tyyppejä ja tutustumisen arvosia (vaikka kaikkihan on ja blaablaa, tiiätte mitä tarkotan).
Oon tosi tyytyväinen et lähin tolle reissulle mukaan :) , vaikka se oli fyysisen puolen lisäks henkisesti raskas. On välillä oikeesti tosi raskasta olla pirtee, hymyilevä ja keksiä puheenaiheita tyhjästä, kun ei huvita ja/tai kun on väsyny. Suomessa jos on huono päivä, siitä voi valittaa omille luottokavereille, olla ärtyny ja ne ymmärtää ja hyväksyy sen, mut tääl kukaan ei tunne sua kunnolla. Jos on muutaman päivän yhtään epäsosiaalinen tai -kohtelias edes vahingossa, sit sana voi alkaa kiertää ja voi saada helposti huonon maineen. Sitten on vaikee saada niitä kavereita, koska eihän niillä paikallisilla oo mitään tarvetta saada tuntea yhtä randomii lisää, vaan mulla! :D Juoruista tuli mieleen, oon saanu tietää jonku verran iha sika random juttuja mitä must on kiertäny (tosi hauskoja kyl :D), voin vaik liittää niit johonki postauksee ku nyt en jaksa enää selittää niit!
Ja sori viel tästä epäaktiivisuudest, en vaan jotenki saa aikaseks päivitettyy tätä, ja viel ku kirjotan päiväkirjaa nii tuntuu et toistan vaa kaikki asiat tääl. Viime viikkoina on vaan ollu normaalia arkea, viime viikolla lämpötilat lähenteli muutamana päivänä 30 astetta, kesä on siis tulossa! Viikko sitte oli Dia de Patrimonio, eli yks viikonloppu ku pysty vierailee kaikki tärkeet museot ja rakennukset ilmaseks, josta voin tehä erikseen viel postauksen! Samoihin aikoihin sain kuulla suru-uutisia suomesta, mikä on nyt laskenu yleistä mielialaa jonku verran.
Viime viikonloppuna oli mun koululaisen synttärit perjantaina, mitkä pidettiin vähän kaupungin ulkopuolella, ja jonne mentiin dösäkuljetuksella edes-takas porukalla. Synttäreihin luonnollisesti kuulu paljon tanssimista ja thank god mua ei heitetty siihe uima-altaaseen. Lauantaina menin luokkalaiselle tekee bilsan esitelmää, koska siis muthan nykyään arvostellaan ku normaali oppilas? :D Illalla Sanya tuli meille yöks ja meijän piti pitää leffailta mut lopulta oltiin nii väsyneitä ettei saatu ees alotettuu. Sunnuntaina opiskelin vähä espanjaa! Ja päätin yrittää lukee Don Quijotea (joka on siis kirjotettu castellanoks, tosi vanhalla kielellä) koska literaturan ope ei jaksa enää katella mun toimettomuutta siel tunneilla :D Tälle viikolle ei oo hirveest suunnitelmii, mennään ehk viikonloppuna kavereiden kans ulos jonnekki klubille, en tiiä vielä ;)
Tuli nyt vähän pidempi postaus, mut yritän täst lähtien kirjottaa useemmi :D Nyt pitää lähtee espanjantunnille!
Besos, Nelli
R.I.P. Hilkka Niemi,
ihanin ja sulosin mummi
siempre vas a estar en mi corazon
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti