tiistai 20. elokuuta 2013

Hengissä ollaan!


Hola!

Täällä kello on 6 tuntia vähemmän kuin siellä Suomessa, joten makoilen vasta sängyssä ja mietin päivän tekemisiä. Oon nyt pari päivää ollut flunssassa ja tänään luvassa on lepoa ja varmaankin käydään hostäidin (<3) kanssa hakemassa sim-kortti mun uuteen kännykkään. Tässä postauksessa kerron nyt sitten lentomatkasta, joka oli varmaan kaikista matkoista, mitä oon kokenu, sekalaisin.

Torstaina Hki-Vantaan lentokentälle piti ilmestyä klo 13.30. Lennettiin samaa matkaa Argentiinaan menevien kanssa, joten meitä oli yhteensä 11. Mulla saattojoukoiks tuli äiti, Linda, Tommi ja Janni perheen puolelta, ja kavereista Suski, Madde, Ida, ja Julia ja Elina joiden piti lähteä aiemmin koulun takia.


Tosi nopeesti oltiinkin jättämässä jo jäähyväisiä ja menossa turvatarkastuksen läpi.
Mentiin sitte kaikki 11 hukassa olevaa yhessä kahvilaan istuskelemaan ja tutustumaan toisiimme paremmin.
Lento Pariisiin kesti about 3 tuntia, ja istuttiin kaikki uruguaylaiset yhessä, mut argentiinalaiset meni sitten ihan eri puolelle konetta.

Leila!

 Pariisin lentokentällä odotti sitten 5 tunnin "vapaa-aika". Aluks sekoiltiin vähän terminaalien kanssa, mutta lopulta löydettiin perille ja bongattiin heti kolme ruotsalaista Yfu-vaihtaria, joista kaks oli menossa Argentiinaan ja yks Uruguayhin meidän kanssa. Ne tunnit meni aika nopeesti, ja siinä ajassa ehittiin muun muassa safkata, shoppailla, ihailla Leilan Top100 men- lehteä ja tehä päälläseisontoja alakerran tyhjässä terminaalissa.
(Meinasin muuten kans rikkoo yhen Pariisin kentän tietokoneista :D uups)

 Einar, eli siis tää keskimmäinen, tuli Uruguayhin. Toisten nimiä en muista.
 Pariisissa oli tollasia tuolia, missä ihmiset nukku ja ihaili lentokoneita.
 Vasemmalta oikeelle Bianca, (PHOTOBOMB) mä ja Sanya. Täs vaiheessa oltiin vielä jotenkuten raikkaina.

Klo 23.20 meijän lennon piti lähteä Buenos Airesin kautta Montevideoon, mut kone oli jonku valovian takia noin tunnin myöhässä... Tällä kertaa meijät oli ripoteltu eri puolille konetta istumaan. 13 tunnin lento meni osaks nukkuessa ja osaks leffoja katellessa. Lennon aikana Sanya ehtiki kiintyä lennon ihanaan stuerttiin, joka oli ehkä tuplasti meijän ikänen (ne on ne ranskalaiset) :D. Me tultiin Buenos Airesiin n. yheksältä paikallista aikaa, jollon me sitten hyvästeltiin argentiinalaiset, kun lähettiin eri suuntiin. Me saatiin muuten vasta Pariisissa tietää, ettei lennetäkään suoraan Montevideoon. Lentokentällä me tultiin sitte koneesta pois, kierrettiin käsimatkatavaroiden kanssa turvatarkastuksen läpi ja mentiin takas samaan koneeseen, jolla lennettiin Pariisista. Ja sillä sitten Mvideoon 20 minuuttia... Tärkee lento.

 Me Buenos Airesissa!


 Menossa turvatarkastukseen
 
 Vikalla lennolla kone oli melkein tyhjä, ja saatiin valita paikat vierekkäin. Kuvassa Leila, mä, Sanya ja Anna

 Meijän oli PAKKO virkistäytyä vähän siellä kentällä :D Mun silmistä voitte arvioida vähän virkeyden tasoa

Lisää vaihtareita mm Belgiasta, Norjasta ja Tanskasta

 Odotellessa bongattiin Uruguayn jonku maajoukkueen valmentaja, jonka kans saatiin ottaa kuva.

Oltiin tosi onnellisia, kun meijän matkatavarat tuli perille asti! Löydettiin sitte heti Yfu-vapaaehtoset ja varmaan 163746 saksalaista. Odotettiin vissiin Sveitsiläisten konetta siellä pari tuntia vielä. Silloin oltiin jo sen verran väsyneitä, että ne muualta maailmasta tulleet vaihtarit piti meitä varmaan ihan idiootteina kun naurettiin tyhmillekin jutuille ihan hysteerisesti.. :D

Sieltä kentältä mentiin suoraan bussilla sellaselle farmille, jossa meillä oli alkuorientaatio viikonlopun yli. Suurinpiirtein eka asia, joka meille opetettiin oli, että uruguaylaiset ei tykkää argentiinalaisista. Ja koska meistä tulee uruguaylaisia, niin meijänkään ei kuulu tykkää niistä :D 

Kerron sitte seuraavassa postauksessa lisää leiristä ja mun isäntäperheestä, ettei tää menis ihan liian pitkäksi ja tylsäksi. Sen voin sanoa että perhe on tosi ihana, ja mulla on täällä kaikki hyvin!

Täs vielä kuva mun ja suskin läksäreistä pari viikkoa sitte. Os extraño!

 "Hace del mundo tu casa!"

Besos, Nelli

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti