Lomailua

Noniin eli mulla on ollu nyt Salton matkasta lähtien lomaa, ku vitosluokkalaisilla alko loppukokeet eli parciales:it. Oon viettäny semisti tästä ajasta yksin, koska kaikilla mun kavereilla on kertaustunteja, joiden jälkeen ne menee suoraan koulun kirjastoon lukemaan yömyöhään asti. Esimerkiks tänä maanantaina menin kattomaan mun kavereiden teatteria kello kaheksalta illalla, ja yleisössä oli porukkaa koulupuvuissa, koska niillä ei ollu aikaa käydä himassa vaihtaa vaatteita koulun jälkeen.

Mitäs mä oonkaa tehny? Käyny aika paljon salilla, nyt ku se personal neuvoja siel vihdoinki ainakin viiden selittämiskerran ja yhen tulkin jälkeen tajus, millasta salirutiinia pyysin, ja teki mulle sellasen josta tykkään. Oon käyny tanssimassa kolme kertaa viikossa Eugen kans dancehallia, reggaetonia ja L.A.stylea, joka muistuttaa hiphoppia mut ei kuitenkaan ihan tasan sitä oo. Siin tanssitaan sille hauskan rytmikkäästi sellaseen leijumismusaan, jota muuten en kuuntelis, mut sitä on kiva tanssia ja se opettaja on komee. Oon saanu jo kavereita sielt tunneilta, ku se on nii pieni akatemia ja kaikki tuntee toisensa. (Ja nyt ku sanon et tuntee toisensa, nii Uruguayssa kaikki oikeesti tuntee. Tällä hetkel mäki voisin löytää yhteisiä kavereita jonku randomihmisen kanssa vaikka Artigaksen departamentosta.)

Viime viikolla mun päivät koostu näiden juttujen lisäks parista kahvittelusta, ja skypettelystä parin kaverin ja perheen kanssa. Käytiin kattomassa kans ku mun abuela sai sen kaks akvarelliteosta näytille Carrascon taidegalleriaan, ja jonkun todistuksen. Samalla palkittiin joku äijä, joka oli voittanu jonku ilmeisesti semi arvostetun akvarellikilpailun. 

Mun kaveri Suski, joka on vaihossa Kanadassa, yllätti mun sikatylsän perjantai-illan soittamalla mulle skypessä sen kolmen meksikolaisen kaverin kans! Puhuin niitten kaa jotain espanjaks, ja niiden aksentti kuulosti jo tosi oudolta mulle, ku he mm. ääns ll- ja y- kirjaimet "j:nä" eikä "sh-äänteenä" hahah. Käytiin torstaina Sanyan kans tsekkaa uus hieno ostoskeskus Nuevo Centro, josta mukaan tarttu toppi. Käytiin myös hoitamassa maksut Abitabille (täällä laskut muuten maksetaan aina paikan päällä, ei verkossa) La Paloman reissusta ja törmättiin Nilsiin, joka oli sen uuden hostsiskon kanssa. Nilsillä on nyt ollu vaan väliaikasissa perheissä, ja nyt viimeinki se pääs siihen, joka tulee olee sil loppuvuoden. 

Lauantaina kävin pikashoppailuilla ostaa mulle kengät ja bleiseri, sillä luvassa oli mun elämäni toiset 15-vuotissynttärit. Ne oli mun äitin työkaverin lapsenlapsen, joten muu perhe ei tuntenu sieltä yhtään ketään, mun äitiki vaa sen yhen. Mutta kuinka ollakaan, koska "el mundo es chico" meijän pöytään istu sellanen pariskunta, jotka oli kotosin samasta kaupungista ku mun äiti, ja muita arkkitehtejä (mamá on arkkitehti) ja joha alko yhteisii tuttui sadella sieltä ja täältä. Ilta suju loppujen lopuks ihan kivasti, ja sovittiin sen pariskunnan kanssa että ollaan yhteyksissä, sillä asuvathan he kadun toisella puolella.

 Sielt "baarista" pysty käydä hakemas tollast sikahyvää frooshii

 Sinne tuli paikallinen cover-bändi esittää pari kappaletta, ja kaikki oli iha innoissaan tanssimas mukana. Myöhemmin tanssittiin tietenki cumbian ja perushittien lisäks sambaa!

 Illan lopuks leikattiin tietenki kakku

Susana, joka oli siis tää tacuarembolainen meidän pöydässä

Sunnuntai oli toosi laginen päivä, kotiuduttiin aamulla vasta viiden aikaan, ja kaiken lisäks ärsytti ku kukaa ei voinu nähä. Lähimpä sitten mamán mukaan Montevideo shoppingin vieressä olevaan ravintolaan meriendalle sen viiden parhaan kaverin kanssa. Ne naiset oli tosi mukavia ja yhellä niistä on mun ikänen tytär, joka ois halunnu tulla, mut sekin luki omiin kokeisiinsa. Illalla tänne Montevideoon tupsahti varottamatta mun kaks setää, Alvaro ja Gusman, jotka asuu Tacuarembóssa. Heistä toinen tuli perheineen. Vaimo Silvana, joka oli tosi mukava ja supertyylikäs, ja kaks pikkupoikaa, Ronaldo ja se pienempi jonka nimee en muista... ups xD Nää pojat jokatapauksessa molemmat tosi villejä ja siihen nähden, et vanhempi niistä oli vasta 9-vuotias, tosi rääväsuita. Mä en ees tienny että espanjan kieles on nii monta kirosanaa, koska joka lause sisält useita :D. Ja muutenki tosi häröö läppää. Mateo kääns mulle joitai, mitä ne sano, ja pitää myöntää et olin aika järkyttyny xD Noh, ne istuki sitte vähän väliä yksin mummin parvekkeella jäähyllä.

Maanantaina meillä oli espanjaa, ja illalla menin tosiaa kattoo sen teatterin. Vaikka se oli enkuks en ymmärtäny paljoo mitään :D. Joko espanjasta tuleva aksentti häiritsi liikaa tai sit Andresin brittiaksentti nauratti. Tiistaina sain kaks kolmesta tunnista espanjaa "yksityisenä", koska Sanya nukkui sikeesti vielä puolentoistatunnin jälkeen, ku sille soitin. Käytiin nauttimas säästä vähä kierrellen ja loppupäivän hengasin niiden mun ylivilkkaiden serkkujen kans ja kärsin vähä vatsakivuista.

Tänään skypetin sinne kotosuomeen, kirjotin teille tota edellistä blogitekstii ja iltapäivällä käytiin Sanyan kanssa kävelemässä ramblalla tuol 30 asteen auringonpaisteessa. No, hyvät urheilulliset aikeet päätty tälläkin kertaa mäkkäriin. Käytiin ostamas mansikoita ja mentiin sitte vielä rannalle istuskelee ja juoruilemaan. Tääl on ollu viimeaikoina tosi sateista, ei oo vaikuttanu keväältä kuulemma yhtään. Tässä vaiheessa vissiin joka päivä pitäis olla lämpötila vähintään kaksvitosessa ja rantapäiviä kaikki. Eilen ja tänään oli ekaa kertaa kunnolla lämmintä, mut huomen pitäis taas sataa.. Huoh ehkä se kesä sielt joskus tulee.

Huomenna aion mennä salille ja illalla lupasin mennä Liton kanssa kattoo meijän koulun kutosluokkalaisten graduaciónii. Perjantain on mun kaverin Joacan synttärit, joita mennään viettää niille illal, jonka jälkeen on suunta isompiin pippaloihin. ;)

Mun espanja on parantunu huomattavasti viimeaikoina. Oon jo pitkään puhunu pelkkää espanjaa mun perheen kaa, mut nykyään puhun sitä kavereiden kans pääosin myös. Uruguaylaiset on tosi avoimia ja sosiaalisia, ja se tulee nykyää paremmin esiin ku ihmisillä ei oo enää samanlaist kielimuuria tulla puhuu mulle ja vaihtaa kuulumisii. Oon kans huomannu, et mun enkku on menny vastaavasti ihan hirveeseen kuntoon :D. Se on esim. nyt paljon huonompaa ku sillon ku tulin, ja jos alotan puhuu jonku kans enkkuu nii se vaihtuu automaattisesti espanjaks. Sen kielioppi menee iha väärinpäin ja mul on pieni espanjanaksentti kans :D. Musta tuntuu välillä, etten osais mitään kieltä enää kunnolla! Unohan sanoi suomeks myös, ja no ruotsista ja varsinkaan saksasta ei puhuta... Noo, ainaki mun aivoissa jotai toimintaa tapahtuu (välillä tuntuu, ettei), oli se sitte hyvää tai huonoa.

 Mamá ja abuela siel taidenäyttelyssä

 Toinen abun teoksista

 Palkintojen ja tunnustusten jakoa

 Se voittajamaalaus. Mun mielestä iha sairaan hieno, vaikka en taiteesta hirveesti ymmärräkään

Perjantaina tulee täyteen kolme kuukautta siitä, kun hyvästeltiin perheet ja kaverit ja noustin koneisiin, jotka toi meijät tänne Atlantin ja päiväntasaajan toiselle puolelle. Meijän kotiosotteesta täällä on Suomen kotiin google mapsin mukaan pyöreet 13 000 kilsaa. Tuntuu jotenki tosi vieraalta ajatella Suomea ja mun elämää siellä, vaikka saanki joka viikko päivitykset mitä siellä tapahtuu ja pysyn sinänsä ajan tasalla. Oon tottunu Uruguaylaisten letkeeseen elämänrytmiin ja ilosuuteen, cumbiaan, mateen, alfajor:ejen palvontaan, "negroihin" jotka kerää roskat hevoskärryillä, että Mateo huutaa unissaan aina kello 1 ja 2 välillä, että mun alakerran kioskin myyjä tuntee mut nimeltä, ja triljoonaan muuhun asiaan. Mulla on mun elämä nyt täällä, enkä jaksa jotenki ajatella et pitäis vielä joskus palata. Tiiän kyllä, et tää asenne tulee muuttuu vielä monta kertaa ku tulee ylä- ja alamäkiä, mutta just nyt tuntuu tältä.

Mulla ei oo kuvii oikeen mistään mitä oon tehny, koska a) kamera sattuu unohtuu tosi helposti ja b) en tee mitään kuvaamisen arvosta :D. Ellette haluu kuvasarjoja ihmisten kaksareista.

Un beso,

Nelli